Kun ajatus esityksestä Hilja-mummin matkassa alkoi muhia sisareni Helenan mielessä yhdistimme ensin omat voimamme ja mietimme tiesimmekö hänestä mitään. Todettuamme varantomme varsin vaatimattomiksi aloimme ottaa yhteyttä muihin sukulaisiimme eli pikkuserkkuihin ja serkkuihin, joilta tietoa saattoi löytyä meitä enemmän - ja saimmekin sitä. Samalla tuli uudistettua pitkään uinumassa olleet sukulaisuussuhteemme ja päivitettyä kuulumiset. Hilja-mummin matkassa on jatkunut Kaarina-tyttären tarinalla hänen 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Järjestimmepä vielä yhden katselu-rupeaman, johon osallistui seuraaviakin sukupolvia. Hauskaa oli ja yhteinen huumori virkisti. Nyt jatkamme somen kautta yhteydenpitoa edelleen. Mieleeni tuli miten tärkeää on tallentaa oman lähipiirin mielenkiintoista muistitietoa vielä kun kertojia on. Sehän se on sukuseurammekin tärkein tehtävä – yhdistää teitä, heitä ja meitä. Samaa sukua kun ollaan !

Eeva Ilmarila

Liitteet:

Hilja-mummin matkassa.pdf

[ ]

2341 Kb